Oikeusministeri esteenä järkevämmälle huumepolitiikalle

Oikeusministeri
Anna-Maja Henrikssonin mielipiteet koskien mahdollista
hoitorangaistusta huumeidenkäyttäjille (HS 30.12.2012) huolestuttavat.
Huumausainepolitiikkaa käsiteltäessä on hyvä päästä eroon niistä
virheellisistä mielikuvista, joita artikkelista sai. 

Henriksson
totesi, että huumeidenkäytön kriminalisointiin liittyvää estävää
vaikutusta ei pidä aliarvioida. Tämä väite on ongelmallinen kahdesta
merkittävästä syystä.

Henrikssonin
mainitsemaa estävää vaikutusta ei ole olemassa. Tutkimukset ovat
osoittaneet kyseisen väitteen vääräksi useaan otteeseen. Yhdysvalloissa
11 osavaltiota päätti dekriminalisoida kannabiksen 1970-luvulla. Muun
muassa W.R. Cuskey, L.D. Johnston ja D.A. Maloff ryhmineen osoittivat
tutkimuksissaan, että muissa osavaltioissa yhä toteutettu
kriminalisaatio ei vaikuttanut kannabiksenkäytön yleistymiseen. Myös
Suomessa on havaittavissa, että huumeidenkäytön kriminalisoinnilla ei
ole estävää vaikutusta. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen viime vuonna
julkaistu raportti “Suomalaisten huumeiden käyttö ja huumeasenteet –
Huumeaiheiset väestökyselyt Suomessa 1992-2010” osoittaa, että vuodesta
1992 lähtien yhä useammalla suomalaisella on ollut kokemusta
kannabiksenkäytöstä ja yleisestikin huumeidenkäytöstä.

Kriminalisaation
ilmiselvä haittapuoli jäi oikeusministeriltä kokonaan tiedostamatta.
Kriminalisaatio vaikeuttaa huumeidenkäyttäjien elämää tekemällä heistä
rikollisia teosta, jolla ei ollut uhria. Rikosrekisterimerkinnän myötä
työ- tai opiskelupaikka voi olla vaarassa. Lisäksi työttömien
syrjäytynyt asema on lähes taattu. Millä tavalla esimerkiksi
Vasemmistoliiton kunnanvaltuutetun mahdollinen rankaiseminen
kannabiksenkäytöstä johtuen auttaa häntä hänen tulevaisuutensa kannalta?  Kriminalisaatiosta ei ole mitään hyötyä.

Oikeusministeri
Henriksson totesi aiheellisesti, että hoitorangaistuksen kohdalla
ongelmaksi muodostuu, maksaako valtio vai kunta. Samainen ongelma on
olemassa jo nykyään sillä, kuten uutinen totesi, kunnat kustantavat itse
hoidon ja valtio vankilan. Kuntien omassa taloudellisessa intressissä
on kuitenkin jo nykyään, että huumeidenkäyttäjät päätyvät mielummin
vankilaan kuin hoitoon. Voidaan aiheellisesti kysyä, onko oikein, että
valtio keräsi vuonna 2011 alkoholiveroa 1,281 miljardia euroa ja samalla
vaatii kuntia kustantamaan itse hoidot.

Nykyistä
huumelainsäädäntöä vaivaa valitettava asenteellinen ongelma:
huumeidenkäyttäjiin suhtaudutaan rikollisina. Muualla maailmassa on
otettu opiksi ja pyritty suhtautumaan huumeidenkäyttäjiin pikemminkin
uhreina kuin rikollisina. Portugalissa ymmärrettiin vuosituhannen
alussa, että huumeidenkäytön kriminalisointi kuormittaa poliisivoimia,
oikeuslaitosta ja vankiloita. Maan parlamentti päätti lähes
yksimielisesti – ainoastaan äärioikeisto vastusti – dekriminalisoida
kaikkien huumeiden ostaminen, kohtuullinen hallussapito ja käyttö alkaen
heinäkuusta 2001. (Korjaus: äärioikeisto ei ollut Portugalin parlamentissa. Joitakin äärioikeistolaisia poliitikkoja lukuunottamatta hyvin harva on vaatinut lain kumoamista.) Maasta löytyi väestöä, joka totesi peloissaan
tilanteen pahenevan. Toisin kävi. Muun muassa huumeiden väärinkäyttö
puolittui, uusien HIV-tapausten määrä huumeidenkäyttäjien keskuudessa on
pudonnut vuodesta toiseen ja yliannostukset huumeista putosi 30 %.
Vuodesta 1994 alkaen Sveitsissä on annettu heroinisteille heroiinia
maksutta valvotuissa klinikoissa. Vuonna 2008 68% kansanäänestykseen
osallistuneista kannatti klinikoiden toiminnan jatkamista. Myös
Alankomaissa, Saksassa, Espanjassa, Luxemburgissa, Norjassa, Kanadassa
ja Australiassa toimii valvottuja huumeidenkäyttöpisteitä. Kokemukset
ovat olleet myönteisiä.

Vaikka
kaikki maat eivät ole välttämättä suoraan verrattavissa toisiinsa
poikkeavan lähtötilanteen myötä, on meillä runsaasti opittavaa. Vuonna
2011 Suomessa oli huumausaineen käyttörikoksia noin 12 100 kappaletta
eli pelkästään käyttörikokset kuormittavat poliiseja ja oikeuslaitosta
melko paljon. Tilastot eivät kerro, miten tuomiot jakautuvat eri
huumausaineiden kesken mutta yhtenä huumausainerikosten kasvua
selittävänä tekijänä pidetään kannabiksen kotikasvatuksen yleistymistä.
Voidaan siis olettaa, että dekriminalisoimalla sekä kannabiksen
kotikasvatus että käyttö voidaan mahdollistaa niukkojen
poliisiresurssien järkevämmän kohdistamisen ja oikeuslaitokset voivat
keskittyä olennaisempiin oikeustapauksiin. Samalla kannabista voidaan
kasvattaa ympäristöissä, joista aiheutuu mahdollisimman vähän haittaa
talojen rakenteille. Dekriminalisoimalla muidenkin huumausaineiden
ostaminen, hallussapito ja käyttäminen, poliisien ja oikeuslaitosten
kuormitus pienenisi huomattavasti. Kokoomuksen viime vuoden
puoluekokouksessa Kokoomusteekkarit esittivät, että selvitettäisiin
Portugalin mallin mukaisesti kaikkien katuhuumeiden hankkimisen,
hallussapidon ja käyttämisen dekriminalisoinnin vaikutus Suomessa ja
keskitytään avun tarjoamiseen huumeidenkäyttäjille. Aloite hylättiin
selvin äänin – valitettavasti.

Aloite?
“Huumelainsäädäntö kuntoon – Portugalista mallia

Huumeiden
väärinkäytön puolittuminen, yliannostusten määrän väheneminen 30 % ja
suonensisäisten huumeiden käytön pieneneminen kolmasosaan. Nämä kaikki
ovat seurausta Portugalissa vuonna 2001 tehdystä päätöksestä
dekriminalisoida kaikkien katuhuumeiden ostaminen, käyttäminen ja
hallussapito. Myynti on yhä kriminalisoitua.

Huumelainsäädännön
lieventämistä kritisoineiden pelot eivät ole toteutuneet Portugalissa.
Huolimatta muutoksesta maan huumelainsäädännössä Portugalista ei ole
muodostunut pyhättöä huumeidenkäyttäjille. Pelko huumeidenkäytön
räjähtävästä kasvusta kansalaisten keskuudessa on ollut aiheeton sillä
esimerkiksi alaikäisten huumeidenkäyttö on vähentynyt uuden
lainsäädännön astuttua voimaan. Tehdyt tutkimukset marihuanan
dekriminalisoimisesta (mm. Reinarman 2004) tulivat siihen tulokseen,
että dekriminalisaatio ei vaikuttanut huumeidenkäytön yleisyyteen.

Lainsäädäntömuutokseen
suhtaudutaan laajalla rintamalla positiivesti. Kaikki Portugalin
puolueet äärioikeistoa lukuunottamatta ovat tyytyväisiä uuden
lainsäädännön jälkeen kerättyyn empiiriseen tietoon muutoksen
vaikutuksista. Laajan dekriminalisaation myötä huumeidenkäyttö
Portugalissa on nykyään yksi vähäisimmistä koko EU:n alueella –
erityisesti verrattuna niihin maihin, joissa on tiukempi
huumelainsäädäntö.

Suomessa
hoidon tarjoaminen huumeidenkäyttäjille nykytilanteessa on
ongelmallista. Kynnys hakeutua hoitoon on korkea johtuen pelosta saada
syyte huumausaineen käyttörikoksesta. Dekriminalisoimalla
huumeidenkäyttö helpotetaan huumeidenkäyttäjien pääsyä hoitoon.

Portugalin
linja siirsi huumeidenkäyttäjät pois rikosoikeuden piiristä. Muutos on
helposti perusteltavissa. Huumeidenkäyttäjiä voidaan pitää lähinnä
uhreina eikä rikollisina. Yhteiskunnan on oltava nykyistä
myötämielisempi heitä kohtaan ja helpotettava heidän sopeutumista
takaisin osaksi yhteiskuntaa. Huumeidenkäytön tuottamat
rikosrekisterimerkinnät eivät auta heitä näissä tavoitteissa.

Edellisen perusteella Kokoomusteekkarit ry esittää, että
hyväksyessään
tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallituksen ja kehottaa
ministeriryhmää sekä eduskuntaryhmää toimimaan siten, että mahdollisuus
Portugalin mallin mukaiseen katuhuumeiden hankkimisen, hallussapidon ja
käyttämisen dekriminalisointiin selvitetään sekä keskitytään avun
tarjoamiseen huumeidenkäyttäjille.”

Puoluehallituksen vastaus:
“Puoluehallitus
ei kannata sitä, että dekriminalisoidaan kaikkien katuhuumeiden
ostaminen, käyttäminen ja hallussapito. Puoluehallitus ei katso, että
tämä on kestävä tie huumeongelman ratkaisemiseksi.

Johtopäätös siitä, että vapauttamalla huumeiden käyttö, ehkäistään siitä johtuvia ongelmia, on vieras todellisuudelle.

Puoluehallitus esittää, että puoluekokous hylkäisi aloitteen.”

Vastauksen perusteella on havaittavissa, että Kokoomuksen puoluehallitus tuskin edes luki aloitteen sillä siinä ei vaadittu Portugalin mallin ottamista käyttöön vaan sen soveltuvuuden selvittämistä. Lisäksi aloitteessa perusteltiin varsin selvästi, miksi Portugalin huumelainsäädännön ongelmia vähentävä vaikutus ei ole vieras todellisuudelle.

Mikäli
kannabis laillistettaisiin, sitä verotettaisiin samalla tavalla kuin
savukkeita (22,50 euroa/1000 kpl ja 52 % vähittäismyyntihinnasta,
yksittäisen kannabissavukkeen massaksi arvioidaan 1 gramma),
kannabiksen hintahaitarina käytetään vuoden 2010 arvoja (15-20
euroa/gramma
) ja kaikki käytettävä kannabis ostettaisiin kaupasta, saisi valtio
vuoden 2004 kokonaiskulutuksen alarajan perusteella kannabisverotuloja
13,3 miljoonaa euroa. Kannabissavukkeiden massa vaihtelee 0,25 grammasta
1 grammaan, joten käyttämällä yhden savukkeen massana arvoa 0,25
grammaa ja vuoden 2004 kokonaiskulutuksen ylärajaa, voisi valtio saada
kannabisverotuloja jopa 44,6 miljoonaa euroa. Kannabiksen
kokonaiskulutuksessa käytetyt arvot perustuvat Pekka Hakkaraisen
artikkeliin “Suomen kannabismarkkinat – paljonko pilveä palaa?
(Yhteiskuntapolitiikka 71 (2006):6).

Vaikka kannabista käytetään Suomessa vähemmän kuin Alankomaissa, voi
kannabiskahviloissa olla järkeä täälläkin. Tällöinkin olisi mahdollista
kerätä verotuloja. Koska Otaniemen ostarilta on lähtenyt useampikin
kauppa pois, ehdotan, että valtio mahdollistaa sinne
kannabiskahvilakokeilun, josta saatavien tietojen turvin voidaan
arvioida kannabiskahvilan järkevyyttä Suomessa. Myös muualla voisi olla
kokeilun aikana kannabiskahviloita.

Suomen
huumausainepolitiikka on epäonnistunut. Mikäli haluamme, että
huumeidenkäyttäjät voivat olla tulevaisuudessa osa yhteiskuntaa, on
meidän mietittävä, miten auttaa heitä eikä miten rangaista heitä.
Vaikeuttamalla heidän elämää vaikeutamme samalla heidän sopeutumista
osaksi yhteiskuntaa.Yliopistoissa toimivat tutkijat ovat tutkineet
aihetta varsin paljon. Sopii ihmetellä, miksi valtio edes rahoittaa
THL:ää tai yliopistoja, jos valtio ei ole valmis kuuntelemaan niiden
asiantuntijoita.

 

Kirjoittaja ei ole ikinä käyttänyt kannabista, vaikka sitä on tarjottu ja kävi jopa Christianiassa. Vaarallisempaa huumausainetta on tullut käytettyä mutta niin tekee varsin suuri osa suomalaisista – eihän Alko muuten pärjäisi.

jyritiimonen
Kokoomus Espoo

Aalto-yliopistossa opiskeleva yhteiskunnan pelastaja. Kaikki kirjoitukset ilmaisevat ainoastaan kirjoittajan omia mielipiteitä ellei toisin mainita.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu